© Suomen Hippos / Pirje Paananen

Perustiedot
Nimi: Routaruusun Verivelka "Veikka" Syntymäaika: 30.12.2011, 14v
Rotu: Suomenhevonen Rekisterinumero: VH16-018-1787
Sukupuoli: Ori Omistaja: ​reibili, VRL-10965
Säkäkorkeus: 158cm Kasvattaja: Crimis, Routaruusu
Koulutustaso: ko; heA, re; 110cm, noviisi valjakko Painotus: Yleispainotus

SAAVUTUKSET

  • KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p)
  • YLA2

    VSN Näyttelyt (10p)
    12.11.2017 Kaihovaara VSN - RCH (4-4-4-4-4-4-3½-4-4-4=39,5p)

    NJ Näyttelyt
    02.11.2017 Kaihovaara NJ - irtoSERT

    Luonne

    Veikka on luonteeltaan vähän itsepäinen, mutta silti niin rakastettava ori, joka tykkää mielellään aiheuttaa harmaita hiuksia pienillä tempuillaan jokaiselle tallin asukkaalle. Taluttaessa hieman taipuvaisuutta jyräämiseen, joten talutetaan yleensä kuolaimet suussa, jotta olisi vähän helpommin hallittavissa. Hörisee ja hirnuu usein tammoille matkalla tarhaan ja esittelee mieluusti itseään, joten hereillä täytyy olla siltä varalta, että se keksii lähteä tekemään vähän lähempää tuttavuutta. Helpoimmalla tämän kanssa selviää sillä että sen vie ensimmäiseksi tarhaan aamulla ja hakee viimeisenä illalla sisään, malttaa näin olla hieman rauhallisempi. On suhteellisen helppo kengittää ja raspata, saatta kyllästyessään keksiä jotain muuta tekemistä, kuten vaikka jalkojen nyhtämistä tai pään nakkelua. Komentamalla kuitenkin yleensä uskoo ja jaksaa taas hetken olla nätistikin. Kuljetuskoppiin menee joskus hyvin, joskus ei millään, riippuen vähän, millainen päivä orilla itsellään on. Matkustaa kyllä hyvin, kunhan vain koppiin asti pääsee, mutta kaverin kanssa matkustaessa tarvitsee väliin orilevyn, jotta rauhoittuisi, voi huoletta matkustaa kopissa myös toisen oriin kanssa kunhan kaveri on sellainen, joka ei pidä meteliä itsestään.

    ​ Ratsastaessa oikea ruutitynnyri jolla tuntuu olevan vain yksi vaihde: täysiä eteenpäin. Ratsastaja saakin tehdä kunnolla töitä, että saisi orin rauhoittumaan ja kulkemaan rennosti. Veikka osaa kouluratsastuksen salat helppo A tasolle asti ja esteitä se hyppää 110cm luokissa. On osoittanut taipumusta enempi koulupuolelle, mutta on silti tasaisen varma suorittaja molemmissa lajeissa, ainesta tässä olisi helppohin luokkiin myös kenttäratsastuksen saralla, vauhtia ja hyppykykyä nimittäin on. Maastossa vähän turhan helposti kuumuvaa sorttia ja tarvitseekin suuhunsa vähän järeämmän kuolaimen kuin normaalisti, jarrut kuitenkin ovat tähän asti aina löytyneet. Kotiinpäin tultaessa vauhti saattaa kiihtyä, sillä yleensä tarhassa valmiina odottavat heinät oikein huutavat orille että "syömään!". Kaikenkaikkiaan oikein mukava ori, kunhan vain pitää selvät rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. © reibili

    Suku ja jälkeläiset
    i. Vinkare
    VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA2
    ii. Vinkaus
    m, 161cm
    iii. Varelli
    rn, 155cm
    iie. Vivake
    rn
    ie. Aulikki
    prt, 156cm
    iei. Somarkki
    trn, 157cm
    iee. Allikki
    rt, 153cm
    e. Päivänsäde
    SLA-II
    ei. Mörökölli
    rt, 161cm
    eii. Mörköpoika
    trt, 158cm
    eie. Ruhtinatar
    160cm
    ee. Päivänkakkara
    rt, 157cm
    eei. San-Kari
    rt, 154cm
    eee. Kukkaiskeiju
    158cm
    Syntymäaika, skp Nimi Emä Muuta
    ​12.08.2016, tamma Rappadanin Vedenhaltija Huvitutin Ruu 35 ERJ sijoituksta, 35 KRJ sijoitusta, 24 VVJ sijoitusta
    Sukuselvitys

    Isänisä Vinkaus on yleispainotteinen herrasmiesori ja se omaa erittäin lennokkaat ja tahdikkaat askeleet, ja onkin ollut erinomainen kouluratsu. Orilla on myös hyvä hyppytekniikka, ja on pärjännyt myös esteradoilla. Vinkaus on asunut koko ikänsä kasvattajallaan, josta käsin se on kiertänyt kisaratoja. Sille on kirjoitushetkellä siunaantunut seitsemän jälkeläistä, joista kaikista isänsä tavoin on tullut kelvollisia yleishevosia.

    Isänisänisä Varelli on kuuleman mukaan ollut todella karjas ori, sen päässä ei juuri muuta ole liikkunut kuin tammat, ja sen kanssa sai tehdä tosissaan töitä, että se oikeasti keskittyisi tekemiseen kisaradoillakin, eikä kosiskelemaan mahdollisia morsiamia. Ori kilpaili ja pärjäsi hienosti kouluradoilla jopa kansallisella tasolla asti, mikään rakennekukkanen ori ei kuitenkaan ollut, eikä sitä koskaan kantakirjattu. Monet Varellin orijälkeläiset muistuttavat luonteeltaan kovasti isäänsä, jälkeläisiä ori on jättänyt noin kolmisenkymmentä kappaletta.

    Isänisänemä Vivake toimi koko ikänsä erään perheen harrasteratsuna ja puskaratsuna. Se asui ikänsä saman perheen kanssa toimien perheen pienimpienkin luottoratsuna, kilpailuissa tai näyttelyissä tammaa ei koskaan nähty sillä perheessä ei ollut ketään joka kisaamisesta olisi innostunut. Suku tammalla oli kuitenkin sen verran kohdallaan, että se päätettiin astuttaa, eikä perhe varmasti ole katunut sitä päätöstä. Se teki muutaman jälkeläisen, joista pari lähti maailmalle kisahevosiksi, pärjääviksikin sellaisiksi.

    Isänemä Aulikki on toiminut kasvattajansa siskontytön ratsuna ja on saanut asua samassa paikassa koko elämänsä ajan, erään suurehkon siittolan asukkina. Aulikki on oikea monitoimitamma, sen kanssa on kisattu niin koulussa kuin esteillä, mutta myös valjakkoajossa, ja kaikissa lajeissa se on myös pärjännyt kohtuullisen hyvin. Kirjoitushetkellä Aulikilla on kaksi jälkeläistä, joista menestyksekkäin on ori Vinkare, joka on niittänyt mainetta ja kunniaa aina näyttelykehiä myöden.

    Isänemänisä Somarkki on yksi niistä loistavista esimerkeistä siitä, mitä suomenhevonen parhaimmillaan voi olla. Todellinen monitoimihevonen, joka kilpaili ja menestyi useissa eri lajeissa, esteillä, koulussa ja maastoesteratsastuksesta, joista kuitenkin esteratsastuksen parissa se teki loisteliaimman uran. Ori oli ulkonäöltäänkin upea ilmestys ja menestyi hienosti myös näyttelykehissä, jälkeläisiä ori on kirjoitushetkellä jättänyt noin neljäkymmentä.

    Isänemänemä Allikki teki uran lastenratsuna eräällä ratsastuskoulussa, kunnes eräs siittolanpitäjä kiinnostui siitä sen sukunsa takia. Kilpailutuloksia tammalla ei ole joitakin seurakisojen sijoituksia lukuunottamatta, mutta se on osoittautunut kuitenkin ihan hyväksi periyttäjäksi, sen jälkeläiset ovat olleet rakenteeltaan kuin suorituksiltaankin emäänsä parempia.

    Emänisä Mörökölli ei ole koskaan ollut mikään hyvä kilpahevonen, vaan on toiminut lähinnä harrastehevosena. Sen kanssa on harrasteltu sekä kouluratsastusta että esteitä, ja se toimii molemmissa erittäin hyvin. Ori omaa hyvät joustavat ja matkaavoittavat liikkeet, ja hyppykapasiteetti sillä riittäisi varmasti 110cm luokkiin, mutta estekorkeudet ovat toistaiseksi pysyneet 80cm. Koulua ori taitaa Helppo A:n verran. Ori on kiertänyt este -ja kouluratoja enemmän näyttelykehissä, sillä orilla on erinomainen rakenne, jota se on periyttänyt myös niille muutamille jälkeläisilleen, joita sille on siunaantunut siitäkin huolimatta, ettei se mikään kisatykki koskaan ollut.

    Emänisänisä Mörköpoika oli oman aikansa kova nimi, näyttävä tummanrautias ori jäi varmasti kaikkien mieleen missä ikinä tahansa liikkuikin. Koulukentillä näyttävä näky, esteradoilla vauhtia löytyi ja hyppykapasiteettia orilla oli vaikka muille jakaa. Mörköpoika sai paljon tammoja aktiiviuransa jälkeen, mutta valitettavasti se ei ole onnistunut jättämään yhtään huoppuhevosta, suurinosa sen jälkeläisistä on ollut aika keskinkertaisia, mutta silti sen pojat ovat olleet siitoksessakin suosittuja.

    Emänisänemä Ruhtinatar ei päässyt koskaan näyttämään koko kapasiteettiaan kilparadoilla, vaikka niissä muutamissa kisoissa joihin se osaa otti, se menestyi aina. S loukkasi varsana jalkansa niin pahoin, että oli selvää, ettei se tule kestämään kovaa käyttöä, joten tamma jäi nuorena siitokseen, sillä se tuli erittäin kovasta suvusta, sen takana on monta hyvää koulu ja estehevosta. Ruhtinatar on jättänyt kirjoitushetkellä 8 varsaa, joista kaikki ovat menestyneet jopa kansallisella tasolla asti.

    Emänemä Päivänkakkara on kevyenmallinen suomenhevostamma, jolla on kilpailtu vähän oman kylän paikallisissa este ja koulukisoissa ja ihan hyvällä menestyksellä vieläpä. Luonteeltaan tamma on erittäin eloisa, mutta kuitenkin kaikkien käsissä pysyvä, ja tätä se on periyttänyt myös jälkeläisilleen.

    Emänemänisä San-Karin kisaura jäi harmittavan lyhyeksi sen loukkaannuttua kotonaan maastolenkillä. Se loukkasi oikeaa takajalkaansa sen verran pahoin, ettei siitä enää saatu käyttöhevosta. Se kuitenkin kantakirjattiin, ja onkin saanut ihan kiitettävästi tammoja vaikka sen kisaura jäikin lyhyeksi ja nimi on suht tuntematon, ilmeisesti se kuitenkin teki vaikutuksen niihin, jotka olivat sen ehtineet kisakentillä nähdä. Jälkeläisiä tällä säyseällä orilla on kirjoitushetkellä hieman vajaa kolmekymmentä kappaletta, joista vanhimmat ovat jo ehtineet vaikuttaa siitoksessakin.

    Emänemänemä Kukkaiskeiju toi monelle sen nähneelle mieleen oitis muumimamman, sillä tamma oli todella lempeä ja hellyydenkipeä ja kerjäsi rapsutuksia kaikilta, joiden lähelle se vain pääsi. Tamma itse ei koskaan kilpaillut, mutta sillä on takanaan hieno suku josta on jäänyt paljon hyviä kilpahevosia esteille ja kouluradoille. Tamma itse toimitti harrasteratsun virkaa erään tilallisen tyttärellä ja on tehnyt siinä sivussa muutaman varsan.
    © reibili (sukuselvityksen saa kopioida myös orin jälkeläisille!)

    Kisakalenteri, ERJ
    26.08.2016, Rappadan, Kutsu, 110cm - 3/40
    03.09.2016, Hortensia, Kutsu, 110cm - 6/40
    04.09.2016, Hortensia, Kutsu, 110cm - 1/40
    12.09.2016, Hortensia, Kutsu, 110cm - 5/40
    14.09.2016, Hortensia, Kutsu, 110cm - 2/40
    14.09.2016, Hortensia, Kutsu, 110cm - 1/40
    16.09.2016, Hortensia, Kutsu, 110cm - 2/40
    26.08.2016, Rappadan, Kutsu, 110cm - 3/40
    14.10.2016, Rumour Ponies, Kutsu, 110cm - 5/30
    13.10.2016, Rumour Ponies, Kutsu, 110cm - 5/30
    15.11.2017 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 4/30
    20.11.2017 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 3/30
    17.11.2017 Roscoff, Kutsu, 100cm - 2/30
    19.11.2017 Roscoff, Kutsu, 100cm - 4/30
    21.11.2017 Roscoff, Kutsu, 100cm - 1/30
    26.11.2017 Roscoff, Kutsu, 100cm - 5/30
    12.11.2017 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 1/30
    12.11.2017 al Najya, Kutsu, 100cm - 3/30
    16.11.2017 al Najya, Kutsu, 100cm - 1/30
    16.11.2017 Moana part breds, Kutsu, 110cm - 1/30
    06.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, 110cm - 5/40
    10.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, 110cm - 1/40
    29.11.2017 Harmony Sporthorses, Kutsu, 110cm - 3/30
    05.12.2017 Harmony Sporthorses, Kutsu, 110cm - 1/30
    25.12.2017 Gestüt Helmwald, Kutsu, 110cm - 2/30
    26.12.2017 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 3/30
    03.01.2018 Leijonalaakso, Kutsu, 110cm - 3/38
    11.01.2018 Team J&K, Kutsu, 110cm - 6/38
    01.02.2018 Crion Warmbloods, Kutsu, 110cm - 4/30
    08.03.2018 Roscoff, Kutsu, 110cm - 5/30
    13.03.2018 Tritium Sporthorses, Kutsu, 110cm - 2/30
    11.03.2018 Supernatural, Kutsu, 110cm - 5/30
    11.03.2018 Syndur, Kutsu, 110cm - 3/30
    14.03.2018 Syndur, Kutsu, 110cm - 4/30
    15.03.2018 Syndur, Kutsu, 110cm - 1/30
    12.03.2018 Vaahterapolku, Kutsu, 110cm - 1/30
    14.03.2018 Vaahterapolku, Kutsu, 110cm - 5/30
    17.03.2018 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 2/30
    20.03.2018 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 5/30
    22.03.2018 Duán Stable, Kutsu, 110cm - 4/30
    Kisakalenteri, KRJ
    21.02.2013 Ravitalli Ikirouta, Helppo A - 1/30
    20.02.2013 Ravitalli Ikirouta, Helppo A - 4/30
    15.01.2013 Claridge Stud, Helppo A - 6/40
    06.01.2013 Bogart&Britanov, Helppo A - 6/80
    23.09.2012 Harjakko, Helppo A - 5/60
    26.01.2016 Március, Kutsu, Helppo A - 4/30
    13.01.2016 Haavelaakso, Kutsu, Helppo A - 4/60
    15.01.2016 Haavelaakso, Kutsu, Helppo A - 5/60
    15.01.2016 Haavelaakso, Kutsu, Helppo A - 4/60
    19.01.2016 Haavelaakso, Kutsu, Helppo A - 3/60
    22.01.2016 Haavelaakso, Kutsu, Helppo A - 2/60
    18.01.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 4/50
    22.01.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 3/50
    25.01.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 7/50
    25.08.2016 Ruuti, Kutsu, Helppo A - 4/30
    30.08.2016 Ruuti, Kutsu, Helppo A - 5/30
    03.09.2016 Metsovaara, Kutsu, Helppo A - 2/30
    04.09.2016 Metsovaara, Kutsu, Helppo A - 5/30
    06.09.2016 Metsovaara, Kutsu, Helppo A - 2/30
    08.09.2016 Metsovaara, Kutsu, Helppo A - 4/30
    08.09.2016 Pikkupellon talli, Kutsu, Helppo A - 1/40
    11.08.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 1/50
    15.08.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 5/50
    15.08.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 7/50
    27.08.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 3/50
    27.08.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 3/50
    28.08.2016 Huvitutti, Kutsu, Helppo A - 5/50
    03.08.2016 Wayward Dressage, Kutsu, Helppo A - 1/40
    04.08.2016 Wayward Dressage, Kutsu, Helppo A - 3/40
    06.08.2016 Wayward Dressage, Kutsu, Helppo A - 6/40
    08.08.2016 Wayward Dressage, Kutsu, Helppo A - 6/40
    22.08.2016 Rappadan, Kutsu, Helppo A - 3/40
    25.08.2016 Rappadan, Kutsu, Helppo A - 4/40
    20.09.2016 Vähäpellon Ratsutila, Kutsu, Helppo A - 2/30
    21.09.2016 Vähäpellon Ratsutila, Kutsu, Helppo A - 1/30
    22.09.2016 Vähäpellon Ratsutila, Kutsu, Helppo A - 1/30
    24.09.2016 Vähäpellon Ratsutila, Kutsu, Helppo A - 2/30
    27.09.2016 Vähäpellon Ratsutila, Kutsu, Helppo A - 2/30
    26.11.2016 Huhtalan Yksityistalli, Kutsu, Helppo A - 4/30
    27.11.2016 Huhtalan Yksityistalli Kutsu, Helppo A - 1/30
    Kisakalenteri, VVJ
    07.12.2017 Mörkövaara, Kutsu, Noviisi tarkkuuskoe - 4/30
    16.12.2017 Mörkövaara, Kutsu, Noviisi tarkkuuskoe - 4/30
    02.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, Noviisi koulukoe - 5/30
    03.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, Noviisi koulukoe - 5/30
    04.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, Noviisi koulukoe - 4/30
    07.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, Noviisi koulukoe - 3/30
    09.12.2017 Teilikorpi, Kutsu, Noviisi koulukoe - 3/30
    01.01.2018 Mörkövaara, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 5/52
    04.01.2018 Mörkövaara, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 5/52
    10.01.2018 Mörkövaara, Kutsu, Noviisi kestävyyskoe - 5/52
    16.01.2018 Duán Stable, Kutsu, Noviisi tarkkuuskoe - 4/30
    Päiväkirja ja valmennukset

    Estevalmennus 15.10.2016, valmentaja Jenna
    Veikka tuntui olevan enemmän menossa eteenpäin kuin kuuntelemassa ratsastajaansa. Hyvä tovi saatiinkin käyttää orin kuulolle saamiseen ennen esteille siirtymistä. Jotta orin motivaatio pysyisi yllä koko treenin ajan, pystytin esteitä hieman hankalille lähestymisille. Eräänkin esteen laitoin niin, että hyppäämään joutuu käytännössä heti käännöksestä ja sarjan niin, että osien väliin mahtuu vain yksi askel. Veikka pääsi kuitenkin keräämään vauhtia varkaan lailla liikaa ja parit lähestymiset meni pipariksi ja ori joutui ponnistamaan turhan kaukaa. Silloin kun ori malttoi vauhdin kanssa kuunnella ratsastajaa oli lähestymiset siistejä ja hypyt tyylikkäitä. Loppuksi hypätty rata sai Veikan repeämään liitoksistaan ja vauhtia pääsi liian usein kertymään liikaa. Ratsastajaa kehotin pidättämään huomattavasti reippaammin uusinta kierroksella, jolloin Veikan hyppytyylikin pääsi oikeuksiinsa kun esteiden yli ei vain kohellettu.

    Päiväkirjamerkintä ja estevalmennus 10.10.2016, kirjoittanut omistaja
    Saavuin tallille melko odottavin mielin, sillä tänään meillä olisi tiedossa yhteisvalmennus useamman tämän tallin hevosen kanssa. Valmentajaksi meille saapuisi tuttuun tapaan Helena. Ensimmäisessä ryhmässä mukana ovat Kuuralehdon Leijonamieli, Routaruusun Verivelka, Rappadanin Supernova ja edellisen isä Vennamon Nova. Leeviä ratsastamaan oli saapunut Johanna, Verivelkaa meillä satunnaisesti tallivuoroja tekevä Henna, itselläni ratsuna oli Super ja Novaa ratsastaisi meillä paljon hevosia apunani ratsastanut Pia. Haimme orit tarhoistaan varusteltavaksi, kehotin kaikkia katsomaan ratsunsa tarkkaan läpi samalla kun ne harjataan, etten jaloissa tai muuallakaan ole vammoja tai muuta sanomista. Kiertelin vielä itse hevosten luona katsomassa että kaikki olisi varmasti kunnossa, olen hieman hysteerikko mitä tulee hevosten terveyteen, ja vaikka tiesin, että ihmiset jotka kanssani tänään ovat, ovat hekin jo pitkän hevoskokemuksen omaavia henkilöitä ja osaisivat tutkia hevosen läpi ennen liikutusta. Leevi oli nukahtamaisillaan naruihin käytävällä kun Johanna laittoi sitä valmiiksi, Veikka vähän hörähteli karsinassaan ja siitä oikein näki, että se oli taas tapansa mukaan menossa innoissaan töihin. Super ja Nova sen sijaan keskittyivät syömään heiniään karsinoissaan, eivätkä juuri jaksaneet välittää hälinästä. Saimme hevoset valmiiksi ja suuntasimme sitten kentälle, jossa Helena jo odottikin.
    Ratsukot saapuivat hieman etujassa estevalmennukseen, Super oli hieman jännittyneen oloinen sillä se ei kovin montaa kertaa nuoresta iästään johtuen ole toisten kanssa treenannut, tänäänkin valmennuksen tehtävät oli suunniteltu lähinnä Superin kehitystä ajatellen, muille konkari oreille tämä olisi varmasti aika helppo homma. Olin pystyttänyt kentälle pienen pystyesteistä kootun radan, jonka korkein este oli 90cm. Nova oli jo sen näköinen, että kohta se ampaisee omin lupinensa kohti rataa, niin innoissaan se taas oli. Annoin ratsukolle luvan suorittaa rata, sillä välin kun muut etsivät kentältä paikan jossa olisivat pois tieltä. Veikka ei ollut samaa mieltä vaan olisi tahtonut ampaista perään, Hennalla oli täysi työ saada pidettyä ori hallinnassa. Super katseli vain kentän nurkasta kun Nova suoritti radan puhtaasti. Veikan vuoro oli seuraavaksi, eikä rata sillekään juuri tuottanut vaikeuksia, vaikka ratsastajan mokan vuoksi se meinasikin kieltää toiseksiviimeiselle, 80cm pystyesteelle. Super suoritti alkuradan moitteetta, sen hyppytekniikka oli hyvä ja se lähestyi estettä hyvässä tempossa. Leevi lähestyi rataa oikein machomiehen elkein, se oli kyllä erittäin näyttävä näky aina. Leevilläkään ei radan kanssa ollut mitään ongelmia, vaikka ratsastaja valitsi yhdessä kohtaa vähän huonon tien seuraavalle esteelle, mutta koska Leevi oli jo vanhempi ja kisauransa tehnyt konkari, ei sillä ollut mitään vaikeuksia selvittää estettä siitä huolimatta, että lähestyminen meni vähän pieleen kun askelet eivät sattuneet kohdalleen esteiden välillä. Ratsukot suorittivat kukin radan osaltaan omaan tasoonsa nähden hienosti, jätin ratsukot tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti ja keräsin sillä välin esteet pois kentältä.

    Päiväkirjamerkintä ja kouluvalmennus 05.09.2016, kirjoittanut omistaja
    Sisarukset Veikka ja Sessa pääsisivätkin tänään oikein yksissä tuumin valmentautumaan kouluratsastuksen merkeissä, kun ystäväni Johanna lupautui avukseni tänne tänään. Valmentajana meillä tuttuun tapaan olisi Helena, josta on tullut minun luottovalmentajani. Haimme Johannan kanssa Veikan ja Sessan talliin, harjasimme molemmat oikein perinpohjin, tutkimme hevoset läpikotaisin mahdollisten kolhujen ja muiden vammojen varalta. Molemmat olivat kunnossa, Veikka tosin meinasi nukahtaa käytävälle, se oli koko ajan sen oloinen ettei sitä oikein tänään voisi vähempää kiinnostaa lähteä töihin, kun taas Sessa oli oma hölmö ja iloinen itsensä. Nämä kaksi olivat kyllä yksi elämäni parhaimmista hankinnoista, enkä ollut päivääkään katunut, että ostin aikanaan myös Sessan meille, vaikka alunperin ostoreissun tarkoitus oli tuoda vain Veikka kotiin. Johanna ratsastaisi tänään Veikalla, hän oli täysin rakastunut oriin heti siitä sekunnista kun ensimmäisen kerran sen tarhassa näki. Molemmat alkoivat olla jo pikkuhiljaa valmiita, kun Helena saapuikin jo, tapansa mukaan hieman etuajassa. Varustimme kiireen vilkkaa hevoset loppuun ja lähdimme sitten tallaamaan peräkanaa kohti kenttää. br> Molemmat ratsukot olivat valmiina tositoimiin. Alkuverryttelyjen aikaan tehtiin jonkin verran siirtymisiä, erityisesti Veikka tarvitsi tänään hieman herättelyä, Sessa oli innosta soikeana ja tarvitsi puolestaan vähän rauhoittelua. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, kerroin ratsukolle mitä heidän tulisi tehdä. Heidän tulisi suorittaa nelikaarinen kiemuraura harjoitusravissa, huomasin että reibilin ilme vähän venhähti - harjoitusravissa istuminen ei ollut hänelle kaikkein vahvin osa-alue. Veikka ja Johanna suoriutuivat tehtävästä oikein mainiosti, Johannalla oli hyvä istunta ja ravissa pysyi hyvä tahti koko ajan. Sessa puolestaan asettui vähän huonosti, kun reibili ei oikein osannut istua kunnolla jotta olisi voinut keskittyä asettamaan hevosta paremmin, joten pyysin reibiliä ottamaan harjoituksen uudelleen. Istunnassa ei tällä kertaa ollut juurikaan korjaamista, vaikka huomautinkin kerran siitä että pohkeet heiluvat liikaa, Sessa taipui ja asettui nyt hyvin ja tekeminen näytti helpolta. Teetin valmennuksen lopuksi vielä pari laukkaharjoitusta, muutama laukan nosto ja harjoituslaukassa istuen pääty-ympyrät molempiin kentän päihin. Molemmat ratsukot teki työtä käskettyä, ja kun molemmat olivat saaneet oman osansa suoritettua, jätin heidät tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti. ​

    Päiväkirjamerkintä 11.08.2016, kirjoittanut omistaja
    Onkin vierähtänyt jo pitkä tovi siitä, kun Veikka saapui meille Rappadaniin, enkä minä ole muistanut lainkaan päivitellä tilannetta, että kuinka meillä menee tai mitä ollaan tehty! Lyhesti sanottuna kuitenkin, Veikka on sopinut hyvin porukkaan ja suorittanut kisoissakin aavistuksen paremmin kuin odotinkaan, enemmän se on osoittanut lahjoja koulupuolella sillä sieltä on tullut nappailtua sijoituksia vähän paremmin kuin esteillä. Tulevaisuudensuunnitelmat sen isommin ovat vielä auki, mutta houkuttaisi kovasti käydä näyttäytymässä orin kanssa ainakin yleislaatuarvostelussa sitten aikanaan, sinne siis kovasti tähdätään! Tänään käytiin kuitenkin pitkän kisarupeaman jälkeen palautteleva lenkki maastossa, keli siihen ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen kun vettä tuli kuin aisaa.. Hevonen täytyi kuitenkin liikuttaa ja hoitaa, joten vähän pitkin hampain varusteiden laiton ja muun puunauksen jälkeen otin orin, talutin sen ulos ja nousin selkään. Olin hälyttänyt avukseni, kenet muutkaan kuin luottoystäväni Johannan joka lupautui lähtemään Tempun kanssa mukaamme, sekin tarvitsisi pikkuisen liikettä nimittäin, ettei vallan pääse pullistumaan.
    Pääsimme jo hyvän matkaa tallilta poispäin kun tajusin ettei Veikka liiku hyvin, se oli hieman jäykkä etuosastaan ja muutoinkin siitä puuttui sellainen tietynlainen "veikkamaisuus", eli se ei ollut läheskään yhtä höyrynä menossa eteenpäin niin kuin normaalisti, vaan oli jotenkin epätavallisen kevyt kädelle. Nousin alas selästä ja sanoin Johannalle että voisi jatkaa lenkin Tempun kanssa halutessaan loppuun, itse palaisin takaisin tallille Veikan kanssa katsoakseni ettei se vain ole hajonnut mistään, meillä kuitenkin oli ollut hirveän paljon kisoja viime aikoina eikä hevonen ole päässyt helpolla. Johanna jatkoi Tempun kanssa matkaa ja minä lähdin taluttamaan Veikkaa takaisin talliin. Matka ei onneksi ollut pitkä, tälläinen laiskajaakko ei ominjaloin jaksa kävellä suotta enempää kuin mitä tallitöiden lomassa ja hevosia liikuttaessa tulee liikuttua. Tallissa painelin ja tutkin orin jalat läpikotaisin riistuttuani sen varusteista, mutta niistä ei löytynyt mitään sanomista. Painelin sen lihaksistonkin läpi ja syy jäykkyyteen löytyikin aika äkkiä, se oli hieman arka kosketukselle oikeasta lavastaan. Huokaisin vähän helpotuksesta, orihan oli vain jumissa ja tästä selvittäisiin pelkällä hieronnalla! Hieroin oria hieman, ja se oikein silminnähden rentoutui kun iso jumi oli ainakin vähän helpottanut, päätin kuitenkin soittaa ammattilaisen paikalle, sillä itse en niin paljon osannut että olisin saanut sen kokonaann auki. Laitoin orin tarhaansa takaisin, jonne se jäikin tyytyväisen näköisenä syömään heiniään jotka oli heitetty sinne ennen lenkkiä.