Kinoskuikuilija

KTK-III, SV-II
VIRTUAALIHEVONEN

Nimi Kinoskuikuilija "Julle"
Jälkeläiset
syntynyt, nimi, isä/emä
Saavutukset
KTK-III

17 + 17 + 17 + 17 = 68p

SV-II

8,8+10+4+6+7,2+5+15=56p.

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Syntymäaika, ikä 14.03.2018, 11v
Väri, säkä m, 157cm
Rekisteritunnus VH17-018-2033
Koulutustaso/painotus Helppo / kenttäratsastus
Kasvattaja Susiraja
Omistaja ​reibili, VRL-10965
Varaa astutus  

estekuva © ransu.kuvat.fi / toinen kuva © Narien vapaat

Luonne

Vähän samaan tapaan kuin kaikki muutkin ratsut joita omistan, oli Jullenkin ostaminen eräänlainen päähänpisto. En oikein tiennyt mitä tarkalleen tällä kertaa olin hakemassa, muuta kuin sen, että pelkästään kenttäratsastukseen painottuneita suomenhevosia meillä ei vielä ollut, joten sellaisia oli saatava. Eikun tuumasta toimeen ja ostoilmoitusta kirjoittelemaan, pian minulle tarjottiinkin paljon hienoja suomenhevosia joista varsaa voisi saada. Siinä vaiheessa kun dookie ja Susirajan porukka tarjosi hevosiaan käytettäväksi varsan tekoon, iski valinnanvaikeus ihan toden teolla, mutta lopulta varsan isäksi valikoitui Turmeltajan Pakastus ja emäksi Katvekallas. Odottelin varsan syntymää kuin kuuta nousevaa ja vielä enemmän kidutukselta tuntui se aika, kun varsa kasvoi ja odottelin, että sen voisi vieroittaa emästään ja hakea kotiin. Lopulta eräänä marraskuisena iltana Susirajasta tuli soitto, että varsan voisi tulla hakemaan, se oli ollut jo tovin kokonaan erossa emästään ja valmis lähtemään uuteen kotiin. 23.11.2017 oli se päivä kun Julle sitten lopulta saatiin haettua ja se on siitä asti pikkuhiljaa onnistunut valloittamaan tallilaisten sydämet.

Julle on niin sanotusti hieman tuulella käyvä tapaus. Se ottaa äärimmäisen herkästi nokkiinsa jos sitä joutuu komentamaan, omasta mielestään hän ei ikinä tee mitään väärin, muut eivät vain ymmärrä sitä. Tyypillinen narsisti siis ja jos se olisi ihminen, voisin hyvin kuvitella sen toljottamassa itseään peilistä ihastelemassa itseään. Sen kanssa on helppo tehdä töitä kun rajat on kaikille selvät ja antaa orin tehdä omia juttujaan, sen pitää taluttaessa saada vähän pörhistellä, eikä sitä parane mennä siitä paljon kieltämään, tai otsaa saattaa pian koristaa kavion kuva. Pysyy kuitenkin käsissä eikä kieltämiselle varsinaisesti ole edes tarvetta. On helppo kengittää silloin, kun ympärillä ei ole ylimääräistä hälinää. Muiden pyöriessä ympärillä Julle ei tahdo oikein pysyä paikallaan kun sen pitää pöristä ja puhista jokaiselle liikkujalle, rauhallisissa tiloissa se malttaa seistä nätimmin paikallaan.

Ratsastaessa sen pieni diivamaisuus nousee toisinaan esille. Ori ei missään nimessä vapaaehtoisesti kastele jalkojaan joten maastoreissut sateisilla säillä voi unohtaa, mutta sitten maastoesteradalla vesiesteet eivät ole sille ongelma eikä mikään; ei se mielellään veteen mene silloinkaan, mutta tekee työnsä kuitenkin mukisematta, vaikka välillä sen ilmeestä näkee että se olisi missä tahansa muualla kuin "ihmisen orjana". Kouluhevosena Julle ei ole parhaimmasta päästä, mutta on tasaisen varma suorittaja lajissa kuin lajissa ja sen kanssa on mukava kierrellä kisoja. Jullelle sopii ratsastaja joka on sopivan jämäkkä eikä anna orin tehdä omia päätöksiä. Ori on miellyttävä ratsastaa kun yhteinen sävel löytyy, sillä on tasainen ja pehmeä askel ja selässä on helppo istua.
© reibili

Sukutaulu

i. Turmeltajan Pakastus
KTK-II
ii. Hankeenjäänyt
KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I
iii. Harmoiri
SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, YLA1
iie. Talventörröttäjä
SLA-I, KERJ-II, ERJ-II, YLA1
ie. Harmonian Suvineito
KERJ-III
iei. Truu Satumörkö
SV-III
iee. Suvisävel
KERJ-I, SLA-II
e. Ch Katvekallas
KTK-II, KERJ-I, SLA-I
ei. Turmeltajan Kalmakeikari
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-II
eii. Valheen Repäys
KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, YLA2
eie. Kalmiina
SLA-II, KERJ-I, ERJ-I
ee. Ch Varjotanssi
KTK-II, SLA-I, KERJ-I ​
eei. Koivuniemen Herra
SLA-I, KERJ-I
eee. Jätetään Kitumahan
KERJ-I

Kisakalenteri, KERJ

06.01.2018 Team J&K Helppo 1/38
18.01.2018 Vuorna Helppo 3/30
03.02 2018 Stratocaster Helppo 1/40
06.02 2018 Stratocaster Helppo 5/40
16.03.2018 Raate Helppo 1/30
25.02.2018 Gealán Helppo 2/49
27.02.2018 Gealán Helppo 5/49
28.02.2018 Gealán Helppo 3/49
11.03.2018 Helmwald Helppo 1/30
14.03.2018 Helmwald Helppo 5/30
18.03.2018 Helmwald Helppo 4/30
20.03.2018 Helmwald Helppo 1/30
06.04.2018 Turmeltaja Helppo 1/40
14.04.2018 Turmeltaja Helppo 6/40
17.04.2018 Turmeltaja Helppo 1/40
26.04.2018 Turmeltaja Helppo 6/40
27.04.2018 Turmeltaja Helppo 4/40
01.04.2018 Turmeltaja Helppo 2/40
04.05.2018 Turmeltaja Helppo 4/40
26.04.2018 Gealán Helppo 4/50
04.05.2018 Turmeltaja Helppo 4/40
11.05.2018 Hengenvaara Helppo 2/50
17.05.2018 Hengenvaara Helppo 1/50
24.05.2018 Hengenvaara Helppo 1/50
28.05.2018 Hengenvaara Helppo 2/50
29.05.2018 Hengenvaara Helppo 4/50
05.04.2018 Helmwald Helppo 3/30
02.06.2018 Hengenvaara Helppo 4/39
03.06.2018 Hengenvaara Helppo 3/39
12.06.2018 Riimuvaara Helppo 2/30
21.06.2018 Spiderwick Helppo 3/50
03.07.2018 Spiderwick Helppo 7/50
09.07.2018 Spiderwick Helppo 1/50
12.07.2018 Spiderwick Helppo 7/50
20.07.2018 Spiderwick Helppo 5/50
12.08.2018 Priton Helppo 4/26
13.08.2018 Priton Helppo 4/26
14.08.2018 Priton Helppo 3/26
16.08.2018 Priton Helppo 2/26
02.09.2018 Liljelund Helppo 2/17

Valmennukset / Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 30.04.2018

kirjoittanut omistaja

Hitsi vie kuinka aika rientää! Jullekin on kasvanut, komistunut, vähän päässyt läskistymään ja omasta mielestäni jopa hieman luonteeltaan tasoittunut tässä vuosien varrella. Ori täytti juuri kymmenen vuotta. Kymmenen (pitkää) vuotta se on aiheuttanut tallilaisille harmaita hiuksia käytöksellään ja minä, joka ei niin suomenhevosista välitä, on nyt aivan lääpällään sen itseriittoiseen olemukseen.

Julle pääsi tänään eläinlääkärin hellään huomaan yhdessä Ärripurrin, Hallusinaation sekä Riikinnevan Jantterin kanssa. Kinoskuikuilijalla ja Hallusinaatiolla edessä oli vain rokotukset, Jantterin ja Ärrin puolestaan oli tarkoitus päästä hammashuoltoon. Etenkin Ärri on kovasti moittinut kuolainta viimeaikoina ja arvasin heti, että sen suussa on nyt jotain sanomista. Jantterilla ei suun levottomuuden kanssa ole ongelmia ollut, mutta senkin edellisestä raspauskerrasta on kulunut jo sen verran aikaa, että katsotaan se nyt tässä samalla. Otin kaikki neljä oria sisälle, Jantteri tapansa mukaan näytti äärimmäisen happamalta kun kehtasin mennä hakemaan sitä kesken päivänokosten. Ärri jäi karsinaansa mulkoilemaan ja yritti ilmeisesti sanoa, että sitäkin ärsytti kesken jäänyt hirnumalla käytyty välienselvittely ehkä tallin suuriegoisimman hevosen, Supernovan kanssa.

Kinoskuikuilija eli Julle otti rokotuksesta pahasti nokkiinsa ja meinasi haukaa eläinlääkäriä hauiksesta hänen kehuessaan oria. Niinpä niin, moni kakku päältä kaunis ja tässäkin tapauksessa Julle vain halusi päästä sanomaan, että antaapa olla viimeinen kerta niiden piikkien kanssa. Tietäisipä vain piruparka. Hallusinaatio ei jaksanut vähät välittää yhtään mistään mitään, vanha ori katseli vain ihmetellen nuorten kollien kotkotuksia ja suorastaan vain nautiskeli siitä, kun sai pitkästä aikaa vähän enemmän huomiota.

Julle yritti kaikin tavoin tehdä minulle kiusaa viedessäni sitä tarhaan, muunmuassa tönimällä päällään, rynnimällä lapa edellä eteeni ja ties mitä muuta. Uhkasin sitä pariin otteeseen ruunaamisella, ja kas kummaa kun alkoi poika rauhoittumaan! Ja nämä eivät muka ymmärrä puhetta!

Päiväkirjamerkintä 06.08.2018

kirjoittanut omistaja

Tänään oli hieman haikea fiilis. Olin juuri aamulla ilmoittanut orin viimeisiin kisoihinsa. Ratsastaisin kisat orilla itse, vaikka en ollut kiivennyt hevosen selkään aikoihin muutoin kun maastossa humputellakseni. Ei siis väliä, vaikka emme sijoittuisikaan kovin hyvin viimeisissä yhteisissä kenttäkisoissamme, minulle tärkeintä oli että hevonen suorittaisi iloisesti ja ennen kaikkea se, että suorittaisimme yhdessä. Jullesta oli tullut minulle valtavan tärkeä hevonen siitäkin huolimatta, että se oli luonteeltaan usein todella rasittava, ja vaikka Ristikalliossa ei ollut tarkoitus pitää vain yhteen lajiin painottunutta hevosta, olin alkanut kovasti haikailla orista itselleni suvun jatkajaa ja uutta kenttäpeliä. Mielessäni tiesin kuitenkin, ettei toista Jullea tule ja sen saappaat tulevat olemaan todella vaikeita kenenkään toisen täyttää. Jullesta ei ollut jäänyt vielä yhtään jälkeläistä, joten päätin heti tänään illalla rustailla siitä jonkinlaisen mainoksen ja toivoa, että tammanomistajat huomaisivat orin erinomaisuuden ja tahtoisivat käyttää sitä. Olisi mahtavaa nähdä joskus Pikku-Julleja kisakentillä!
Vaikka minulla itselläni oli hieman haikea fiilis tänään, niin Jullen päivässä kyllä oli actionia vaikka muille jakaa. Se sai tänään viereiseen tarhaan uuden kaverin, kun olin tullut ostaneeksi jälleen kaksi uutta oria ja toinen niistä tuli asuttamaan Jullen vieressä tyhjilään ollutta tarhaa. Julle ärhenteli omasta tarhastaan toiselle sen minkä ehti, ei edes malttanut ruokiaan syödä. Iltaa kohti meni alkoi jo rauhoittua, Jullen ilmeisesti todetessa ettei tunkeilija ole mihinkään kuitenkaan lähdössä. Illalla tarhaan hakiessa Julle meinasi riistäytyä käsistä, kun sen oli olevinaan aivan pakko päästä ihan toisen portille asti näyttämään kuka on kuka, eikä kaukana ollutkaan, että olisi päässyt irti. Sain kuitenkin nippa nappa pidettyä orin käsissäni, lähinnä koska tulin karjuneeksi kurkku suorana muutamia kirosanoja joilla lopulta sain tämän itseriittoisen orin huomion itseeni. Matkalla talliin se yritti puraista minua olkapäästä, varmasti kostaakseen koska olin hänen korkeuttaan sillä tavalla kehdannut komennella. Tallissa se sitten jatkoi isotteluaan omassa karsinassaann kun hevosia kulki ohi, ja vasta kun viimeisetkin hevoset olivat omilla paikoillaan se suvaitsi rauhoittua ja alkaa syömään. Jullella oli huomenna rokotuspäivä, enkä tahtonut ajatella, millaisen shown se pistää pystyyn kun tajutaa, että sitä aijotaan pistää..

Kinoskuikuilija vs kasvattajatäti 13.03.2019

kirjoittanut Lissu T.

“Saa meitä tulla moikkaamaan, ehkä pieni kurinpalautus kasvattajatädeiltä ois paikallaan.” Viimeisin puhelumme oli päättynyt sen verran epämääräiseen kyläilypyyntöön (no, “tulkaa ratsastamaan tuotostanne” se taisi olla, joskin vähän kohteliaampi sellainen), etten vain voinut vastustaa kiusausta lähteä lähes saman tien matkaan! Ensin leivoin ihan hervottomat määrät pullaa, ja vein tuliaisiksi Ristikallioon liioitellun suurikokoisen rusinapullapitkon.

Ja millä huomaavaisuuteni palkittiin? Sillä mistä oli alun perin ollut puhettakin, Kinoskuikuilijan - Jullen - ratsastamisella, mutku… Mutku! Allani seisoi turpaansa nyrpistelevä, tyytymättömän oloinen ori, joka oli näyttänyt hapanta naamaa satuloinnista lähtien. Tästä tulisi hieno reissu. Kasasin itseni kiristäessäni Jullen satulavyön ja tarkistaessani jalustinteni pituuden. Meillä oli kotona tallillinen kiukkupeppuja, lohikäärmeitä, asenneongelmaisia sekä asenneongelmaisia kiukkupeppulohikäärmeitä - kyllä tässä nyt yksi muualle myyty hapankorppu laitettaisiin ruotuun ja kulkemaan! Ei muuta kuin vähän pohkeita ja liikkeelle.

Vastahankainen Julle liikkui hieman lumisella kentällä tahmeasti, käsijarru päällä, sisälapa edellä puskien. Puolipidäte, suoristus, keskivartalo tiukkana, sisäpohje piti vastaan. Koukkuun tungetun onkimadon lailla venkoileva suomenhevonen valahti seuraavaksi kovakylkiseksi laiskiaiseksi. Ihmekään, että kasvattajatäti nakattiin tämmöisen herrantertun selkään! “Teillä on kuitenkin mennyt yleensä ihan kivasti…?” “On on, täydet kenttäsijat ja kaikki.” Huokaisin helpotuksesta; ehkei reibili ollut täysin tyytymätön hukkalapseensa.

Vaikka Julle venkoilikin erittäin määrätietoisesti, eikä se selkeästikään pitänyt selässään ohjeita jakelevasta ratsastajasta, jossain ravisiirtymisten ja ensimmäisten laukannostojen vaiheissa ori alkoi antaa periksi. Kiukuttelun ja hienoisen diivailun jäädessä pois ori oli oikeastaan ihan mukava ratsu; sopivan eteenpäinpyrkivä (ei mikään potkustartattava malli), ihan näppärästi liikkuva kaveri, joka teki hyvin sen mitä osasi ja siltä pyysin. Tosin on sanottava, ettei Julle tuntunut erityisen ilahtuneelta selkäänsä hypänneestä tädistä tai koulutreenistä. Siitä huolimatta tappionsa myöntänyt hevonen teki siistit väistöt, näppärät siirtymiset, tasaiset pysähdykset, asialliset kaariurat ilman puskemista ja oikomista… Mitä nyt keksinkään Jullelta pyytää. “Sinä taisit haluta vain vapaapäivän, ei tämä mitään oikeaa kurinpalautusta tarvinnut!” reibili nauroi mutustellessaan pullapitkosiivua kentän laidalla samalla kun annoin Jullen vähän revitellä harjoituslaukassa pitkin poikin kenttää. “Mitään en myönnä!”