Kaakkilan Kummitteleva Kummilapsi

KTK-II, SV-I
VIRTUAALIHEVONEN

Nimi Kaakkilan Kummitteleva Kummilapsi "Lila"
Jälkeläiset
04.05.2018, Duanin Haamumummo, i. Turmeltajan Myrskytuuli
Saavutukset
KTK-II

17 + 18 + 18 + 17 = 70p

SV-I

5,8+10+10+7,2=33

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Syntymäaika, ikä 01.11.2017, 16v
Väri, säkä rn, 157cm
Rekisteritunnus VH17-018-2032
Koulutustaso/painotus Helppo / kenttäratsastus
Kasvattaja Kaakkila
Omistaja ​reibili, VRL-10965
Varaa astutus  

PJ

VSN näyttelyt (10p)
Riimuvaara - RCH (3½-4-4-4-4-4-3½-4-4-3½=38,5p)

Luonne

Lila on harvinaisen mukava tamma, kun yleensä en liiemmin niistä pidä. Se on aina innoissaan jos vain pääsee tekemään ihmisen kanssa jotain, eikä se edes suomenhevoselle valitettavan tuttuun tyyliin ole koskaan ollut taipuvainen jyräämään, saati kyseenalaistamaan mitään sille opetettuja asioita. Tai koskaan kyseenalaistamaan yhtään mitään mitä sille sanotaan, miten pitäisi olla tai tehdä juuri sillä hetkellä. Se tekee mukisematta töitä, nauttii kun sitä harjaillaan ja väkisinkin tämän kanssa puuhatessa tulee vain hyvälle tuulelle. Joskus toivoisin itsekin olevani samanlainen ilopilleri.

Ratsuna tamma on myös oikein mukava, sen kanssa voi mennä mihin vain ja tehdä mitä vain ja se tekee aina parhaansa. Maastoesteillä tamma on ihan omassa elementissään, koska siinä yhdistyvät kaksi asiaa joita tamma rakastaa. Maastoilu ja esteiden hyppääminen. Kouluratsuna Lila ei välttämättä ole parhaimmasta päästä, mutta suorittaa kiitettävästi helpon koulun liikkeitä, potentiaalia sillä voisi olla vähän pidemmällekkin mutta sen keskittymiskyky ei aina oikein tahdo riittää hinkkaamaan pikkutarkasti mitään. Esteillä se saatta kuumua, kuten jo todettu, se suorastaan rakastaa hyppäämistä. Sanomattakin selvää että tamma imee hyvin esteelle eikä siltä juuri kieltojakaan nähdä.
© reibili

Sukutaulu

i. Keskiyön Kauhia Kummitus
KTK-III, ERJ-II, KERJ-I, SLA-I, SV-I
tprt, 160cm
ii. Pieni Pelvoitus
SLA-I, KERJ-I, Jälkeläisluokka C
vrt, 156cm
iii. Pikkuinen Pelästys
153cm, klrt
iie. Tullee Sotkua
160cm, rtkm
ie. Yön Saastainen Harakka
KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-II, YLA1
m, 161cm
iei. Yökukkuja
159cm, klm
iee. Ilo ja Talo
161cm, m
e. Ch Anopinkauhu
KTK-II, YLA1, KRJ-II, SLA-I, ERJ-I, KV-II, SV-II, EV-II
vrn, 154cm
ei. VIR MVA Ch Marrasmieli
KTK-II, KERJ-I
rt, 169cm
eii. Marrashovi
tprn, 164cm
eie. Tuskantuuli
rtkm, 160cm
ee. Leskenlempi
KRJ-II, KERJ-II, SLA-I
Jälkeläisluokka C​
prn, 152cm
eei. Lemmentyö
vrt, 153cm
eee. Sulhonsurma
rt, 152cm

Kisakalenteri, KERJ

04.02 2018 Stratocaster Helppo 5/40
15.03.2018 Raate Helppo 3/30
19.03.2018 Raate Helppo 4/30
21.02.2018 Gealán Helppo 7/49
25.02.2018 Gealán Helppo 1/49
14.03.2018 Raate Helppo 5/30
17.03.2018 Raate Helppo 3/30
06.04.2018 Turmeltaja Helppo 2/40
22.04.2018 Turmeltaja Helppo 1/40
27.04.2018 Turmeltaja Helppo 1/40
29.04.2018 Turmeltaja Helppo 5/40
04.04.2018 Raate Helppo 5/40
16.04.2018 Raate Helppo 2/40
19.04.2018 Raate Helppo 3/40
03.05.2018 Turmeltaja Helppo 3/40
20.05.2018 Turmeltaja Helppo 3/40
28.04.2018 Gealán Helppo 6/50
29.04.2018 Gealán Helppo 4/50
03.05.2018 Turmeltaja Helppo 3/40
18.05.2018 Hengenvaara Helppo 5/50
20.05.2018 Hengenvaara Helppo 2/50
27.05.2018 Hengenvaara Helppo 5/50
01.06.2018 Hengenvaara Helppo 4/50
03.06.2018 Hengenvaara Helppo 4/50
05.06.2018 Hengenvaara Helppo 4/50
19.06.2018 Riimuvaara Helppo 2/30
20.06.2018 Riimuvaara Helppo 3/30
28.06.2018 Spiderwick Helppo 7/50
02.07.2018 Spiderwick Helppo 4/50
06.07.2018 Spiderwick Helppo 4/50
20.07.2018 Spiderwick Helppo 6/50
18.08.2018 Priton Helppo 1/30
19.08.2018 Priton Helppo 4/30
21.08.2018 Priton Helppo 3/30
30.08.2018 Priton Helppo 4/30
05.08.2018 Zelos Helppo 1/40
10.08.2018 Zelos Helppo 2/40
14.08.2018 Zelos Helppo 5/40
15.08.2018 Zelos Helppo 5/40
18.08.2018 Zelos Helppo 5/40

Valmennukset / Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 07.05.2018

kirjoittanut omistaja

Lila varsoi pari päivää sitten kauniin ruunikon, joskin rakenteeltaan jo nyt hieman jykevän oloisen tammavarsan. Varsan isäksi oli valikoitunut pitkällisen pohdinnan jälkeen Turmeltajan Myrskytuuli, komea musta ori. Lila ja Mummoksi ristitty varsa saivat viettää kaksi päivää omassa rauhassa karsinassa, sillä Lila oli ollut todella suojelevainen varsaansa kohtaan ja hormonihuuruissa muuten niin kovin kiltistä tammasta oli kuoriutunt oikea lohikäärme, joka oli valmis käymään kenen tahansa päälle, vaikkei todellista uhkaavaa tilannetta olisikaan ollut. Tänään sen olotila oli kuitenkin jo tasoittunut sen verran, että se päästi ihmiset lähelleen muutenkin kun ruualla houkuteltuna ja saimme Lilan sekä varsan kiinni. Tarkoitus oli viedä ne tänään ensi kertaa ulkoilemaan lyhyeksi aikaa. Varsa oli luottavainen, eikä se oikein tuntunut ymmärtävän miksi äiti ei päästä tervehtimään luokse tulevia ihmisiä. Sain kuitenkin rapsutettua varsaa korvan takaa, ennen kuin Lila asettui poikkiteloin minun ja varsan väliin. Höpöttelin Lilalle sen olevan hieman hölmö, ei kukaan veisi varsaa siltä pois nyt, saatika tekisi sille itselleen tai varsalle mitään pahaa.
Laitoin Lilan pitkään liinaan, sillä arvelin että ulkona se saattaisi aiheuttaa pientä draamaa yrittäessään pitää varsansa näkökentässään. Se kuitenkin kulki nätisti narussa, kun varsa kulki aivan sen nenän edessä. Tarhassa päästettiin kaksikko irti ja Lila alkoi heti paimentaa varsaansa pois sähkölankojen luota, joita se oli heti painellut tutkimaan. Pikkuhiljaa meno alkoi rauhoittumaan ja Lilakin rentoutui. Varsa imi maitoa ja kävi hetkeksi kylläisenä makaamaan heinäkasan päälle, jotka tallityöntekijä oli Lilalle tuonut. Kun kaksikko oli ulkoillut tunnin verran ja Lila saanut syötyä heinänsä, otettiin ne takaisin sisään. Harjasin Lilan läpikotaisin, sillä se oli varsomisen jäljiltä vieläkin kovin sottainen, kun ei ollut kahteen ensimmäiseen päivään päästänyt ketään lähelleen muuten kuin sen verran, että sille sai laitettua ruuat kaukaloon ja heitettyä heinät karsinaan. Sitä ei siis oltu harjattu ollenkaan varsomisen jälkeen ja kovin se oli sen näköinenkin. Nyt se nautiskeli täysin siemauksin jälleen saamastaan huomiosta, ja katseli hellästi jälkikasvuaan joka köllötteli vasta vaihdetulla puhtaalla olkipatjalla, vatsa täynnä. Lila työnsi päänsä kainalooni ja hörähti hiljaa. Tunsin silmäkulmani kostuvan, ja painoin pääni sen otsaharjaan. Sillä hetkellä en rakastanut tässä maailmassa mitään niin paljon, kuin kaunista ruunikkoa tammaani.

Päiväkirjamerkintä 05.08.2018

kirjoittanut omistaja

Lilan kilpailu-ura alkoi olla pikkuhiljaa tiensä päässä. Lilalla on ikää nyt 16 vuotta ja kohta alkaisi olla myös käsillä se hetki, kun kaikki olisi hyvällä mallilla KERJL tilaisuutta varten. En ollut aivan vielä lyönyt lukkoon ajankohtaa, jolloin käytäisiin laatuarvostelussa pyörähtämässä, sillä toinen asia joka päässäni oli pyörinyt, oli Lilan astuttaminen vielä. Edellisen varsomisen muisto pyöri vielä kyllä mielessä, enkä tiennyt olisinko valmis alkamaan taas siihen rumbaan, että Lila heittäytyisi täysin pedoksi muutaman päivän ajaksi ja vaikeuttaisi siten tallilaisten elämää. Sille pitäisi myöskin etsiä jostain yleispainotteinen ori ja olin jo ehtinyt melkein päättää, että oma orini Duanin Kiirastulisi saisi toimia Lilan seuraavan varsan isänä. Yleispainotteinen siksi, että halusin varsasta kilpahevosen useampaan lajiin ja uskoin saavani sellaisen orista, joka taitoi kenttäratsastuksen lisäksi paremmin myös muut lajit.
Jätin varsapohdinnat tältä päivältä kuitenkin vielä sikseen. Olin eilen päättänyt lähteä Lilan kanssa aivan kaksin kävellen maastoon. Aurinko porotti ja päivä oli kuuma, joten arvelin ettemme viihtyisi metsässä kauaa. Harjasin tamman ennen kun lähdettiin kävelemään, ja tamma kulkikin nätisti turpa kiinni kyynerpäässäni niinkuin sillä yleensä aina oli tapana, kun mentiin tarhaan. Nyt se katseli hieman kummissaan, kun menimmekin tarhan ohi kohti maastoreittejä. Se höristeli korviaan ja hirnahteli välillä korvia vihlovasti, kun kaverit oli jääneet jälkeen. Tuumasin tammalle, että tänään oltaisiin ihan vain me kahdestaan, ja vaikken tosissani ajatellut tamman ymmärtävän mitä juuri sanoin, se kuitenkin hörähti minulle kuin sanoakseen, "okei, selvä".
Pysähdyttiin välillä lepäilemään ja Lila käytti heti tilaisuuden hyväkseen ja söi antaumuksella vihreää ruohoa. Aivan kuin ei olisi koskaan sitä saanut, sitähän niitettiin sille tarhaan ja kärrättiin kottikärryillä sen nenän eteen niin paljon, että toisinaan mietin että olisi aivan sama päästää se laiduntaamaan yötä päivää, mitä se ei nyt saanut tehdä, vaan se laidunsi rajoitetusti, koska oli herkkä lihomaan. Samoiltiin aikamme metsässä ja käännyttiin sitten takaisin kotia kohti. Lila oli rennon oloinen ja selvästi nautiskeli rauhallisesta reissusta, mutta vielä iloisempi ahmatti oli, kun pääsi tarhaansa, jossa sitä odotteli sinne viety heinäkasa ja muovinen astia jossa oli sen väkirehuannos. Minulla ei ollut kiire minnekkään, joten jäin hetkeksi aikaa istumaan Lilan tarhaan ja katselin kun se söi. Välillä se kävi tuuppimassa minua olkapäähän, sillä tavoin se kerjäsi rapsutuksia. Tottahan sitä oli rapsutettavana, ja taas hellyys annoksen täytyttyä se kävi vesiastian kautta heinäkasansa kimppuun. Tuolle hevoselle ruoka oli tärkeintä maailmassa, vaikka se ihmisen huomiosta nauttikin. Kävin vielä ennen lähtöäni antamassa tammalle suukon turvalle, ja toivottelin sille hyvät yöt. Iltatallin hoitaisi työntekijä, sillä minulla oli vapaa ilta, joten näkisimme seuraavan kerran vasta aamulla.