Sardonic Sporthorses

Perustiedot

Tämä on virtuaalihevonen ! / this is a sim-game horse! Sivun tiedot ja kuvat eivät liity millään tavoin toisiinsa!
Everything on these pages is just imagination and has nothing to do with real horses
© VRL-00884
Nimi Complicated J&K "Kati" Sukupuoli Tamma
RekisterinumeroVH18-031-0154 Syntymäaika 18.03.2018, 14v
Rotu FWB Väri, Säkäkorkeusrn, 162cm
Omistaja ​reibili, VRL-10965 Kasvattaja Team J&K
Painotus Kouluratsastus KoulutustasoGP
Saavutukset KTK-II Kiinnostaako varsa?Kysy astutusta

VSN näyttelyt (0p)
11.05.2018 Duán stable - RCH (3½-4-4-4-3½-4-4-4-4-4=39p)

Luonne

Katilla on tyypillisen huippukilpahevosen, etenkin tamman, luonne. Se ei käsiteltäessä ole lainkaan helpoimmasta päästä ja sillä on todella paljon omia oikkujaan, sekä rutiineja, joista se ei missään nimessä voi koskaan poiketa, muuten menee elämä risaiseksi. Sen täytyy aamulla ensimmäisenä päästä ulos, muutoin sen taluttaminen käy haastavaksi, kun se joko mennä höyryää eteenpäin ihmisestä välittämättä, tai purkaa turhautumisensa puremalla. Sen kanssa ei koskaan tehdä kuin välttämätön, se ei voi sietää ylimääräistä lässyttämistä tai lääppimistä, ja useimmiten hyväksyykin lähelleen vain yhden ihmisen kerrallaan
Kengitykseen tamma on rauhoitettava kunnolla, muutoin touhusta ei tule mitään. Kuljetuskoppiin Kati nousee hienosti, mutta on hieman huono matkustamaan pidempiä matkoja, joten kisamatkat meillä keskittyvät lähitienoilla oleville tallille.

Ratsuna tamma on loistava, se on varustettu erinomaisella työmoraalilla ja vaikka se käsiteltäessä onkin haastava, on sen palvelualttius ratsastaessa huippuluokkaa. Se antaa jonkin verran anteeksi ratsastajan virheitä, mutta vinkaisee korvia vihlovasti heti, jos selässä heilutaan ylimääräistä. Katilla on kiva pehmeä askel, ja sen selässä on miellyttävää istua. Se kulkee hienosti niin sanotusti omalla moottorilla, eikä sen kanssa tarvitse tehdä töitä hiki hatussa, että saisi sen liikkumaan oikein. Raipasta tamma ottaa kierroksia saman tien, eikä sitä tämän kanssa juuri tarvitsekaan. Tamman häntää koristaa usein punainen rusetti kisapaikoilla, jotta muut osaisivat vähän varoa sitä verryttely alueella, se ei oikein kotonakaan siedä edes tuttuja hevosia lähellään, kaikista vähiten ruunia, ja vieraissa paikoissa se tahtoisi pitää muut mahdollisimman kaukana itsestään, ja sehän onnistuu vaikka potkimalla. Maastossa ei voi kulkea joukon ensimmäisenä, vaan mahdollisimman kaukana toisten takana, kaikista paras on, kun tamman kanssa käy maastoilemassa ihan yksin.
© reibili

Suku ja jälkeläiset

i. Windell Verner
fwb, 175cm, rn
ii. Williot
iii. Willis
iie. Willa
ie. Wilma
iei. Wim
iee. Vonda
e. Celivie Fox
KRJ-II
fwb, 165cm, rn
ei. Coarnondo
eii. Zuitzhen o’l
eie. Dosliena Forleyz
ee. Cuantle’s Cecyl
eei. Cuantle’s Cecyl
eee. Orols Cuantle

Isänisä Williot on herrasmiehen luonteen omaava musta 163-senttinen ori, joka osoitti lupaavaa kouluhevosen alkua jo vuotiaana askeltensa puolesta. Kyvyt esiin finaalissa ori loistikin vuotta myöhemmin ja on koko ikänsä koulupainotuksen lisäksi menestynyt kohtalaisen hyvin myös estepuolella, tosin ihan harrastetavoitteella. Kouluradalta orilla on neljäkymmentä sijoitusta ja innokas kisaaja on jatkanut silloin tällöin kilpailemista isommissa kisoissa. Yhteistyöhaluinen ja herkkä ratsu on kilpaillut maan kuuluilla ratsastajilla ja toiminut vanhemmalla iällä myöskin opetusmestarina. Luonteensa ori on eittämättä perinyt omalta isältään, sillä sen suvussa on rauhallisia ja käsiteltävyydeltään ongelmattomia oreja paljonkin. Williot on ollut melko vähän siitoskäytössä pitkän kisauran vuoksi, joskin vähäisen jälkeläismäärän joukosta löytyy kolme siitosoria.

Isänisänisä Willis on hieno musta 170-senttinen ori, joka on menestynyt näyttelykehissä ja kerännyt itselleen muotovalion arvonimen. Se on lisäksi kilpaillut kouluratsuna neljäkymmentä sijoitusta, jonka lisäksi orilla on kohtalaisen hyvä hyppytekniikka, vaikka se ei olekaan kisannut esteitä. Willis on rakenteeltaan melko raskas, joka on myös vaikuttanut uravalintaan, vaikka sen vanhemmat ovat yleispainotteisia ja myös esteitä kisanneita jonkin verran. Luonteeltaan Willis on muun suvun orien tapaan utelias, sosiaalinen ja helppo tapaus kaikissa tilanteissa. Nykyisin seniorivaari viettelee ansaittuja vapaapäiviä toimien harrasteratsuna. Kisaamisen ohessa se on toiminut jonkin verran siitoksessa, mutta mitään jälkeläisvuoria sillä ei varsinaisesti ole kuitenkaan. Jälkeläisistä löytyy siltäkin kolme siitosoria. Lisäksi yksi tammajälkeläisistä on palkittu koululaatuarvostelussa kakkospalkinnolla.

Isänisänemä Willa oli erittäin kaunis rautias 161-senttinen suomenpuoliveritamma, joka oli luonteeltaan tammamainen ja se koitui osittain myös haasteellisen tamman kohtaloksi, sillä vanhan kasvattajan lopetellessa toimintaansa tamma lopetettiin, koska sille ei sopivaa kotia löytynyt. Ratsuna tamma oli herkkä ja osaavan ratsastajan unelma, mutta vaati paljon ratsastajaltaan etenkin vaikeammissa tehtävissä. Enemmän koulupuolen osaajahan tamma oli, mutta esteetkin siltä sujuivat joten kuten harrastemielessä tamman vanhempien kisatessa myös esteillä koulun lisäksi. Uusissa tilanteissa Willa oli hermostunut ja epävarma, jonka vuoksi sillä kilpaili pääasiassa sama ratsastaja koko kisauran ajan. Willa sai elämänsä aikana vain vähän jälkeläisiä haastavan luonteen vuoksi, mutta sopivalla orivalinnalla niistä tuli oikeinkin mukavia kilpahevosia koulupuolelle. Willa kantakirjattiin toisella palkinnolla ja kuvankaunis tamma myös keräsi näyttelyistä muotovalion arvonimen, sillä jos jotakin niin esiintyä se ainakin osasi näyttelykehässä. Tamma palkittiin ensin kakkospalkinnolla kouluratsastuksen puolella sijoituksistaan, mutta palkintoa nostettiin myöhemmin jälkeläisten kilpailutulosten myötä ykköseen.

Isänemä Wilma oli ruunikko 175-senttinen puoliveritamma, joka keräsi näyttelykehistä muotovalion arvonimen vaikka luonteikas olikin ja välillä sopivaa (tai siis halukasta) esittäjää sai hetken etsiskellä. Hoitotilanteissa tamma ei ollut ihan hankalimmasta päästä, mutta saattoi silti välillä eksyttää hampaansa väärään paikkaan, etenkin satulavyötä kiristäessä. Ratsuna tamma oli helpompi, keskittyi kisatilanteissa hyvin ja sopi monenlaiselle ratsastajalle, kunhan avut olivat pehmeitä. Tammamaisen ajatuksen kulun ja vaihtelevat mielialat tammavarsoilleen periyttänyt Wilma oli itsekin melkoisen ailahtelevainen, mutta sen jälkeläiset ovat olleet tasaisempia luonteita. Wilma oli luottavainen ratsastajan vaihtuessakin ja teki aina parhaansa kouluradoilla, joista tamma keräsi neljäkymmentä sijoitusta. Voittoja näistä oli melkoisen moni, mutta silti tammalta jäi laatuarvostelupalkinto hakematta omistajan saamattomuuden vuoksi. Varsoja Wilmalle jäi neljä ja kaikki ovat kilpailleet koulua, osa myöskin helppoja esteluokkia. Wilma lopetettiin jalkavaivojen vuoksi muutama vuosi sitten.

Isänemänisä Wim oli ruunikko 172-senttinen lahjakas kouluhevonen, joka omasi myös hienon sopusuhtaisen rakenteen ja palkittiin kakkospalkinnolla kantakirjassa, koska kisatulokset eivät ihan riittäneet ykköspalkinnolle, vaikka rakenne olisikin sinne asti riittänyt. Wimiltä jäi harmittavan onnettomuuden vuoksi kymmenen jälkeläistä vain, vaikka kysyttyhän se siitoksessa oli. Auto-onnettomuuden jälkeen sen jalat eivät kuitenkaan kestäneet astutuskäyttöäkään ja se lopetettiin suhteellisen nuorella iällä, pakasteita kuitenkin jätettiin ja nykypolvet, jotka kouluradoilla kilpailevat ovat pakasteesta syntyneitä hyvin pitkälti, koska alkuperäiset jälkeläiset ovat syntyneet lähes kymmenen vuotta aiemmin. Halukkuutta siitokseen Wimin kohdalla lisäsi myöskin kouluratsastuksen mestaruusvoitto Suomessa kuusivuotiaana. Hyvän rakenteensa lisäksi ori periytti varsoilleen myös lahjakkuutta kouluratsuksi ja lisäksi estetammojen jälkeläiset ovat pärjänneet sillä saralla kivasti.

Isänemänemä Vonda on hieno kakkospalkinnon kantakirjatamma, joka on jo nykyisin eläkkeellä kouluratsun uraltaan. Ruunikko tähtipää on sirorakenteinen ja omaa pitkän kapean rungon ollen ehkä hieman erilainen rakenteeltaan kuin suomalaisetpuoliveriset yleensä. Erilaisen rakenteen omaava tamma pärjäsi kuitenkin koulussa hienosti, vaikka suvussa on pääasiassa kenttähevosia. 175-senttinen iso ja raamikas neiti periytti varsoilleen paitsi reilua kokoa myös sympaattista luonnetta ja helpohkoa käsiteltävyyttä. Jälkeläisiä siltä jäi seitsemän varsaa, joista viisi on kilpaillut kenttää tai koulua ja kaksi toiminut siitoksessa ja kiertänyt näyttelyitä Pohjoismaissa. Hyvinkoulutettu tamma on kilpaillut GP-tasolla, joskin kansainvälisissä kilpailuissa asti sitä ei koskaan nähty, kun omistajalla ei niin paljon kunnianhimoa ollut.
© Jannica

Emänisä Coarnondo oli menestyvän, Suomalaisen siitostallin yksi isoimmista nimistä. Ori kilpaili pitkän ja menestyksekkään uran isoilla kouluradoilla ja siitti monia vielä menestyksekkäämpiä varsoja. Coarnondo oli iso 172cm korkea ja väriltään musta, siis aivan upea ilmestys. Luonteeltaan Coarnondo oli aika kova ja vaativa, mutta tarpeeksi järkevä totellakseen napakkaa ihmistä. Coarnondo kuoli hieman Celin syntymisen jälkeen.

Emänisänisä Zuitzhen o’l oli saksalainen puoliveriori, joka kilpaili myös menestyksekkäästi isoilla kouluradoilla. Ori oli 173cm korkea ruunikko ja luonteeltaan hyvinkin orimainen, joskin tasainen ja oppivainen. Jostain tuntemattomasta syystä tätä oria ei kuitenkaan käytetty juurikaan jalostukseen ja sillä onkin vain kuusi varsaa.

Emänisänemä Dosliena Forleyz ei yltänyt aivan GP -tasolle asti, mutta kilpaili pitkän uran helpommissa luokissa. Tammalla oli paha kiimahäiriö, joka vaikeutti tasaista kilpailemistahtia. Tämä osaltaan varmaan selittää Celin tammamaisuuden. Dosliena oli 172cm korkea ruunikko holstein.

Emänemä Cuantle’s Cecyl on yhä elossa ja asuu Keski-Suomalaisella ratsastuskoululla, mutta on kotoisin samalta saksalaiselta tallilta kuin vanhempansakin. Se on Vaativan B:n tasoinen kouluratsu, joka kilpailee ratsastuskoulun oppilaiden kanssa. Cecyl on 165cm korkea puoliverinen, väriltään tummanruunikko. Se on luonteeltaan erittäin kiltti ja tasainen, joskin myös tältä tammalta löytyy ne tammapäivät, aivan kuten Celiltäkin. Cecylillä on yhteensä neljä varsaa, joista Celi on kolmas.

Emänemänisä Cuantle’s Cecyl on myös saksalainen puoliveriori. Se on 171cm korkea tummanruunikko ja ainoa Celin suvun estepainotteinen hevonen. Cunniksi kutsuttu ori kilpailee 140cm tasolla omistajansa kanssa tasaisesti sijoittuen. Luonteeltaan se on hyvinkin ruunamainen ja kiltti, mutta näyttää orimaisuutensa nimenomaan kilparadoilla. Ori on yhä elossa.

Emänemänemä Orols Cuantle asui samalla saksalaisella tallilla kuin Cuantle’s Cecyl. Se on toimittanut elämässään lähinnä siitostamman virkaa, mutta on käynyt muutaman kerran näyttämässä kykynsä kouluradoilla. Tamma oli luonteeltaan kipakkaan tammamainen, erityishuomiona sen erittäin herkät kyljet, joiden harjaamista tamma inhosi. Se oli 165cm korkea ja myös tummanruunikko. Tamma jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten pahan ähkyn takia.
© Jenna S.

Syntymäaika, skp Nimi Isä Omistaja
23.05.2018, ori Quarrier Duán Quasimodo J&K VRL-13570
00.00.2017, ori/tamma nimi nimi omistaja
00.00.2017, ori/tamma nimi nimi omistaja

Kisakalenteri

KRJ
11.04.2018 Ratsutalli Lilja Kutsu GP - 3/30
14.04.2018 Ratsutalli Lilja Kutsu GP - 4/30
13.04.2018 Lobrede Kutsu GP - 5/30
15.04.2018 Lobrede Kutsu GP - 3/30
15.04.2018 Lobrede Kutsu GP - 3/30
22.04.2018 Lobrede Kutsu GP - 4/30
13.04.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 3/30
13.04.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 1/30
14.04.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 5/30
17.04.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 2/30
20.04.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 1/30
27.04.2018 Heidseck Sporthorses Kutsu GP - 4/30
28.04.2018 Supernatural Kutsu GP - 1/50
11.05.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 3/15
14.05.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 3/15
16.05.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 3/15
17.05.2018 Rêve de Haussea Kutsu GP - 3/15
01.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 4/30
02.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 4/30
05.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 5/30
07.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 5/30
15.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 2/30
17.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 2/30
26.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 1/30
30.06.2018 Oldfinion Dressage Kutsu GP - 1/30
01.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 4/30
03.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 2/30
04.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 3/30
05.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 5/30
06.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 3/30
08.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 4/30
12.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 5/30
13.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 1/30
13.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 3/30
15.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 1/30
16.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 2/30
18.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 5/30
18.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 4/30
22.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 2/30
26.06.2018 Salpicar Kutsu GP - 3/30

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Kouluvalmennus 14.04.2018, kirjoittanut omistaja
Käytiin tänään Helenan valmennuksessa ja tämähän on ensimmäinen kerta kun ratsastan Katilla niin, että joku on meitä katsomassa. Sanomattakin selvää, että jännitti hirveästi, meidän kemiat eivät vielä olleet kohdanneet niin, että työskentely välttämättä olisi mitenkään kaunista katsottavaa.
Alkuun tehtiin paljon siirtymisiä ja pieniä voltteja, koska Kati kävi taas todella kierroksilla ja oli työlästä saada sitä rauhoittumaan alkuunkaan. Kati puri kiinni kuolaimeen, eikä tietenkään oikein reagoinut aluksi mihinkään apuhin mitä yritin sille antaa, ja soppa oli aikalailla valmis. Kati nakkasi minut selästään ja Helena juoksi tämän pikkupirun perässä, saaden sen lopulta kiinni. Kiipesin takaisin selkään. Jostain kumman syystä tippumiseni jälkeen jänntys oli korvautunut pienellä suuttumuksella, ja oli suoranainen ihme, että meidän työskentelystä pikkihiljaa alkoi löytyä hyviäkin asioita.
Lopulta, kun tamman kierrokset oltiin saatu laskettua ja se oli paremmin kuulolla, alettiin tehdä töitä oikein kunnolla. Pääasiassa tehtävät olivat tänään helppoja siksikin, että Helena halusi hieman tutustua tammaan, jotta osaisi ensi kerralle suunnitella tehtäviä, joista olisi meille enemmän hyötyä. Mutta kuitenkin, tänään ohjelmassa oli hieman laukanvaihtoja pitkällä sivulla molempiin suuntiin, takaosakäännöksiä ja ihan vain keskittymistä siihen, että hevonen liikkuisi rennosti ja mielellään. No sitähän se ei alkuun ollut, mutta ilokseni huomasin, etten täysin tumpelo ollutkaan ja meidänkin yhdeystyö voi jopa sujua.
Helenan ilme oli kyllä esimerkiksi laukanvahtotehtävän aikaan lievästi tuskainen, kun alkuun räpellettiin Katin kanssa ihan omiamme. En saanut ratsastettua apuja kunnolla läpi ja siitäkös Kati hermostui, se alkoi kaahata pää pystyssä tai vaihtoehtoisesti kuolaimen takana pää ryntäissä, melkein riuhtioen minulta ohjat käsistä. Kuulin välillä Helenan huutavan, että minun pitäisi istua rennommin, mutta istuppa itse, kun jalkojesi välissä on viisisataa kiloinen ruutitynnyri! Lopulta kun sain vain itseni kasattua, saatiin tehtävät suoritettua kunnialla kuitenkin.
Kyllä Kati oli rapsutuksensa ansainnut valmennuksen jälkeen, eihän se luonnolleen mitään voi, eikä etenkään sille, että sai selkäänsä ihmisen joka on kaikin tavoin yrittänyt delegoida sen ratsastamiset ja treenit muille.

Päiväkirjamerkintä 28.05.2018, kirjoittanut omistaja
Tämä aika, kun Kati on omistuksessani ollut, on ollut yhtä vuoristorataa. Tunteet ovat heittäneet laidasta laitaan, useimmiten on ärssyttänyt ja itkettänyt, mutta en voi sille mitään, että silti pääsi pieni itku myös silloin, kun tajusin, että yhteiset kisareissumme ovat ohi. Se eläköityy virallisesti kesäkuun lopulla, Kati pääsee vielä kisaamaan pienemmissä seurakisoissa vakiratsastajansa kanssa, jonka kanssa yhteistyö on alun vaikeuksien jälkeen sujunut loistavasti. Ollaan valmentauduttu kisakauden aikana ahkerasti ja Kati on hieman rauhoittunutkin. En tiedä ollaanko nyt löydetty sille sopiva määrä tekemistä niin, ettei se aivan joka päivä jaksa kiukutella lohikäärmeen lailla.
Olen orivalintoja pohtinut myös. Minulla olisi sille kyllä omasta takaa ori, itseasiassa samalta kasvattajaltakin peräisin kuin Kati on. Tällä hetkellä olen kallistunut enemmän ulkopuolisen orin käyttämiseen. Katin kanssa jatkossa olisi tarkoitus keskittyä hieman näyttelyissä kiertämiseen, ajattelin tarjota sitä kantakirjaan heinäkuussa. Olisi se kantakirjaan kelpoinen ollut jo nytkin, mutta sen käytöksessä on vielä sen verran parantamisen varaa, etten viitsi lähteä sen kanssa vielä minnekkään, ennenkuin sekä minulla että tammalla on vähän enemmän varmuutta olla kehässä.

Ulkoasu © reibili
Otsikon kuvat © Raul Lieberwirth & Patrick Bouquet
Etusivun koristekuvat © nosha, Eric Fleming ja Vapaasti by AK
Tämä on virtuaalitalli / this is a sim-game stable